Joku vois taas muistuttaa tätä taulapäätä, että nyt ei todellakaan olla Suomessa. Se 40 km pyörämatkakaan ei ole niinkuin Suomessa. Oon aina käyttäny tasan yhtä vaihdetta pääsääntöisesti. Koska ei Helsingissä oikeestaan yksinkertasesti tarvii useempaa vaihdetta. Jos mennään johonki Solvallan mäkiin, ni sitten.
 |
| Perusmaisemaa <3 |
No, tänään tajusin kaks asiaa, miks pyörissä todellakin on ne PIENET vaihteet ja miks ihan tavalliset ihmiset kuljettaa pyöriään autolla ku ne lähtee lenkille. Mäki nimittäin antaisin aika paljon, jos saisin hurauttaa ton "kukkulavyöhykkeen" yli tonne auvosemmille pyörämaastoille..
 |
| Siellä se odottaa paluumatkalla, näyttää niin viattomalta... |
Eka kiipeet niin että persaus naukuu. Sitte ajat alas henki kurkussa, koska pelkäät, että sun vaihteista katkee vaijarit siinä menossa. Ja käytössä sekä etu- että takajarru. Sitte sä pääset ajamaan sinne, missä matka taittuu, tuuli vilvottelee naamaa ja maisema hivelee silmiä. Ainut pikku juttu vaan on, että takaski pitää tulla. Ja tietenkin se mäki on noin kaks kertaa pahempi siellä toisella puolelle. Siis se mäki, jota oot tullu sydän kurkussa alas. Pakarat naukuu taas ku viimosta päivää. Vanha pyörä ei tykkää ollenkaan vaihteitten runttauksesta ja valittaa ku viimosta päivää ku kampeen ylös. Ja kyllä, mä talutin myös, koska ei vaan enää yksinkertasesti jaksanu! Sitte sä oot taas sillä omalla puolella ja jarrut pohjassa liruttelet alas mäkeä. Tosi jees... Mutta se pieni ajatus hiipii jo päähän, tää pitää tehä uudestaan! En koskaan halua pois tästä ihmemaasta. Ja uus pyörä menee heti hankintaa, jos satun jäämään..
 |
| Horisontissa siintää perinteisempi Itävaltalainen maisema, sinne mä en kyllä koskaan mee pyöräilemään :D |
 |
| Ja tän takia mä tän reissun tein, olin kattomassa kisoja, pähee uintipaikka oli ja ei aallon hiventäkään! Sinänsä oli kiva ku oli sitä alamäkeä menomatkalla, oli nimittäin vähän kiirus, mutta pääsin näkemään startit :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti