sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Pienen pieni proteiinipurnukka...

Tarina pienestä proteiinipurnukasta joka tuli omakseni joskus tammikuun alussa. Varmaa täällä asumista oli tuossa vaiheessa edessä enää kuukausi, mutta pienempää kohtuuhintaista purnukkaa ei ollut  kaupassa tarjolla. Tavallaan "jouduin" siis ostamaan purnukan omakseni ja nautin sen antimia ahkerasti joka treenin jälkeen. Vaikka treeniä tuli se viisi kertaa viikossa ja päälle iltapala yms syöpöttelyt, oli purnukassa vielä kovin paljon jäljellä, kun lähdön aika koitti. Tässä vaiheessa pientä valoa kuitenkin paluun suhteen oli näkyvissä, joten vein purnukkani ystäväni luokse hoitoon.

Pieni purnukkani ei ollut tervetullut. Ystäväni katsoi kauhuissaan purnukkaan: "Et kai sä totakin tänne jätä". Yritettiin purnukan kanssa näyttää viattomilta ja lupa heltisi viimein. Istuttiin sitte lattialla hengailemassa purnukan kanssa. Ovelle saapuu englantilainen miespuolinen ystäväni: "Are you on proteins"? Säpsähdimme pienen proteeinipurkin kanssa, että kysyykö se, että käytetäänkö me huumeita, are you on drugs. Mutta ei, sehän sanoikin proteins. "Yes,  I am". "Do you really eat that?" "Yes, I do". Tunsin, kuinka pieni proteiinipurnukka punastui, se oli selvästi loukkaantunut, koska sitä kohdeltiin kun pahintakin hormooni-purnukkaa.

Purnukka vietti kolme kuukautta ystäväni luona. Lähes jokainen sen nähnyt vieras kuulemma ihmetteli purnukkaa ja kyseli sen omistajasta. "Does somebody really eat that?" Ystäväni kertoi aina tunnollisesti paljon treenaavasta suomalaisesta, vähän hullusta, ystävästään. Joka todella siis nautti purkin antimista. Viimeisenä iltana hoitopaikassaan minä olin taas vastaamassa noihin kysymyksiin ystäväni puolesta. Ei, se ei sisällä hormoneja. Kyllä, se on ihan samaa proteiinia, kuin ravinnossa. Ja kyllä, minä syön muutakin kun proteiinia purkista.

Tänään tuli se päivä, kun purnukka palasi minun hellään huomaan. Se teipattiin pyörän tarakalle ja alkoi jännittävä matka halki pääkaupungin. Purnukan piina ei kuitenkaan vieläkään ollut ohi. Se sai monta pitkää, ihmettelevää katsetta peräänsä. Yritin kannustaa purnukkaa, ei enää kauan!

Tällä hetkellä pieni purnukka on keittömme pöydällä. Se saa ehkä muutaman puistelevan katseen vielä kämppiksiltäni, joille on jo tehty selväksi lisäravinteiden salat. Mutta se on vihdoin kotona ihmisen luona, joka arvostaa sen palveluksia. Purkki alkaa taas pikkuhiljaa tyhjentyä, eikä sen tarvitse kuunnella mitä ihmeellisimpiä syytöksiä. Onhan se vain ihan tavallinen heraproteiini-isolaatti, joka auttaa omistajaansa matkalla kohti päämääriä <3


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille toivottaa onnellinen proteiinipurnukka <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti