Täällä vietetään vapaapäivää ja syyään ainaki suht hyvin. Pieni ahdistus on taas tänään päällä. Lämpimät päivät puskee päälle ja vaatteet vähenee. Toiset kaivaa sen kropan dieetin jäljiltä hyvillä mielin. Mähän oon siis tehny kaikkea muuta ku dieetannu tänä keväänä. Mitää sikabulkkia ei todellakaan ole ollu päällä, emmä ees osaa syödä niin paljon. Mutta yritys on ollu kova, että plussilla oltais oltu. Ja kunto on sen mukanen. Tässä postauksessa kuntokuvia, joita täällä ei todellakaan tulla usein näkemään. Sen verran vannapee-potaria mussa vielä on, että välillä tulee kunto tsekattua ;)
Mä en oikeesti tiedä, olenko iso. En mä ainakaan pieni ole, muutenku pituudeltani. Suomessa menisin uskoakseni suhteellisen hyvin vielä massaan, siellä kaikkien muitten joukossa. Pikku hiljaa kaikki alkaa ymmärtää, mitä on fitness ja salilla käynti ei oo enää pelkästään tyhmien hommaa. Täällä asiat ei oo ihan niin yksinkertasia. Meiän salilla ei ns. isoja naisia ole, tosissaan treenaavia muutama mun lisäks, salin omistava rautarouva ihan omassa kastissaan, ollappa siinä iässä siinä kunnossa :) Pääkaupungissa asuessani sain selitellä todella paljon treenaamista ja treenimääriä. Ja vastata kysymykseen, mitä mä näillä lihaksilla teen ja miks ne haluun. Sitähän saa arvostella.. Ihan niin paljon ku haluu, sen oon oppinu..
Tänään taas kävelin töissä, teeppari päällä. Sivusilmällä huomaan, että koehallin ukko tuijottaa, tökkää kaveria kylkeen ja sit tuijottaa kaks silmäparia. Kummatkin miehet tiedän, mukavia tyyppejä, hauskoja ja ystävällisiä. Mutta en mä sitä tuijotusta kuvittele, se on totisinta totta. Ja koska en mikään miss Suomi ole ja mun pärstän ne on nähny jo niin monta kertaa, ainut vastaus on kroppa. Ja en mä nyt niin iso ole, että ne ois mun läskejä tuijotellu, ni jäljellä jää sitten ne lihakset..
Mä oon suhteellisen sinut kroppani kanssa, toki en ole lähelläkään ihannekuntoa tällä hetkellä. Ja kaikki sen tietää, ku on lihaksia ja siihen päälle tulee sitä läskiä, ni sit alkaa muuten näyttää kumman isolta.. Mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua, että millä ihmeellä mä jaksan vielä kaks kuukautta, ennenku sulattelen möhnää tästä päältä. Just tuli Nyyssiksen blogissa juttu pitkäjänteisyydestä (linkki listassa) ja yritin sieltä imeä sitä motivaatiota ja uskoa. Pitää uskoa niihin todellisiin tavotteisiin ja unohtaa ne tuojotukset ja ei niin kivat valokuvat. Mutta ku meinaa nyt oma tahto loppua. Diettaamisen mä osaan, siinä ehdottomuudessa ei oo mitään vaikeeta, se on vaan päätös. Mutta jos mä sille tiellä lähen, annan periks omille tavotteilleni. Mä oon ennenki pystyny kehittymään jonkun verran miinuksilla, mutta se ei missään nimessä ole yhtä helppoa ku plussilla.
No joo, tää on nyt vaan taas tällästä ahdistumista. Mun onni on taas huomisessa mave-sarjassa. Minä ja tanko <3 Eipä tässä maailmassa muita tarvita tällä hetkellä mun onneen. Töissä on ihanan kiireistä ja siihen ku treenin vetää päälle, ni päivä on pulkassa. Nyt vaan pitäs saada toi mieli rauhottumaan ja keskittyminen oikeisiin asioihin.. Ja käydä vaikka viikonloppuna ostamassa pari isoa teepparia ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti